Hyvä tieteellinen käytäntö ja sisältöjen luotettavuus avoimessa oppimisessa
Mitä on hyvä tieteellinen käytäntö?
Hyvän tieteellisen käytännön (engl. research integrity) perusperiaatteita ovat eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen mukaan luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto. Hyvä tieteellinen käytäntö koostuu menettelytavoista (engl. good research practices), joilla huolehditaan hyvän tieteellisen käytännön toteutumisesta tieteellisen toiminnan koko elinkaaren ajan. Menettelytapoja ovat esimerkiksi:
- suunnitellaan, toteutetaan ja dokumentoidaan tieteellinen toiminta huolellisesti ja mahdollisuuksien mukaan avoimen tieteen periaatteita noudattaen,
- edistetään aineistojen avoimuutta ja jatkokäyttöä mahdollisuuksien mukaan,
- viestitään tieteellisestä toiminnasta rehellisesti ja avoimesti julkaisumuodosta tai -kanavasta riippumatta,
- kunnioitetaan tiedeyhteisössä muiden tekemää työtä, annetaan muiden saavutuksille niille kuuluva arvo ja viitataan muiden julkaisuihin asianmukaisella tavalla.
Hyvää tieteellistä käytäntöä on tutkimustyön lisäksi noudatettava myös opettajana ja ohjaajana toimiessa, ja tutkimustoiminnan lisäksi se koskee myös opetusmateriaaleja.
Oppijan näkökulma
Oppimisen avaaminen esimerkiksi avoimilla oppimateriaaleilla tekee tiedosta helpommin saavutettavaa. Avoin oppimateriaali tai avoin oppijakso (esimerkiksi avoin verkkokurssi tai kaikille avoin lähiopetustilaisuus) on usein suunniteltu laajempaa yleisöä ajatellen, mikä lisää tutkitun tiedon ymmärrettävyyttä. Lisäksi avoimuus mahdollistaa tiedon edelleen kehittämisen sekä muokkaamisen ja helpottaa näin sen soveltamista.
Oppijalla voi kuitenkin olla hankaluuksia tunnistaa, milloin esimerkiksi avoin oppimateriaali sisältää luotettavaa tietoa. Jos materiaali on esitetty hyvin tiiviissä muodossa, siihen ei välttämättä ole voitu sisällyttää tutkimukseen olennaisesti kuuluvia perusteluja tai muuta näyttöä. Vaikka perusteet tai näyttö materiaalista löytyisivätkin, niiden ymmärtäminen saattaa vaatia paljon ennakkotietoa. Lisähaasteena voi olla tunnistaa, sisältääkö materiaali vanhentunutta tietoa.
Avoimen oppimateriaalin tai oppijakson luotettavuuden arvioimista helpottaa, jos materiaalissa tai oppijaksossa on ilmoitettu lähteet, joihin sen sisältö perustuu. Haasteena kuitenkin on, että kaikki lähteet eivät vielä ole avoimesti saatavilla, jolloin lähteisiin tutustuminen voi olla oppijalle hankalaa.
Avoimien oppimateriaalien kirjaston kaltaiset palvelut tarjoavat mahdollisuuden antaa arvioita oppimateriaaleista. Tällaiset avoimesti annetut arviot voivat helpottaa luotettavan tiedon tunnistamista. On kuitenkin hyvä muistaa, että arviot voivat myös olla yksipuolisia tai jopa levittää väärää tietoa. Oppijan onkin hyvä osata erottaa, milloin arvioijan oma näkemys pohjautuu luotettavaan tietoon eli milloin kyse on aidosta vertaisarvioinnista.
Avoimien oppimateriaalien ja muun avoimen oppimisen hyödyntäminen vaatii siis oppijalta monipuolisia kykyjä arvioida sisältöjen luotettavuutta. Jos oppija haluaa lisäksi jatkokäyttää ja soveltaa esimerkiksi avointa oppimateriaalia, on hyvä ymmärtää, miten materiaalin tekijöiden työtä on kunnioitettava. Ei ole esimerkiksi vastuullista poimia oppimateriaalista vain omaa näkökulmaa tukevia asioita.
Jos oppija epäilee, että korkeakouluun tai muuhun tutkimusorganisaatioon liitetty avoin oppimateriaali tai oppijakso rikkoo hyvää tieteellistä käytäntöä, hän voi kirjallisesti ilmoittaa loukkauksesta rehtorille. Ilmoituksessa on yksilöitävä, millaisesta hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta on kysymys ja epäily on perusteltava. Ilmoitusta ei voi tehdä nimettömänä.
Oppija voi itsekin osallistua avoimen oppimateriaalin tekemiseen esimerkiksi jonkin oppijakson yhteydessä. Tällöin hänen on hyvä tutustua opettajan näkökulmassa annettuihin neuvoihin, miten materiaalin luotettavuutta voi lisätä. Lisäksi hänen on hyvä tutustua, mitä Avoimen tieteen koordinaatiossa laadittu suositus avointen oppimateriaalien tekijänoikeudellisista kysymyksistä neuvoo esimerkiksi materiaalin tekijyyden sopimisesta.
Opettajan näkökulma
Avointa oppimista edistettäessä on hyvä tehdä mahdollisimman helpoksi arvioida avoimen oppimateriaalin tai avoimen oppijakson luotettavuutta. Siksi avoimissa oppimateriaaleissa ja oppijaksoissa pitää tuoda esiin alkuperäislähteet tekijätietoineen. Jos avoimesti saatavilla olevia alkuperäislähteitä on olemassa, ne kannattaa erityisesti tuoda esiin, jotta materiaalin käyttäjä voi halutessaan tarkistaa tiedon. Luotettavuutta lisäävät myös tiedot, mihin materiaaleista tai oppijaksoista voi jättää palautetta.
Koska erityisesti avoimet oppimateriaalit voivat levitä laajalle, on etenkin uutta tai nopeasti muuttuvaa tietoa käsitteleviin materiaaleihin hyvä merkitä, milloin oppimateriaali on tehty. Jos on etukäteen tiedossa, milloin oppimateriaali ei ole enää luotettavaa, arvio materiaalin vanhenemisajasta on hyvä laittaa esiin.
Avointen oppimateriaalien kirjaston kaltaisella alustalla avoimia oppimateriaaleja on myös mahdollisuus halutessaan päivittää. Avoimia oppimateriaaleja voi tarvittaessa päivittää joku muukin kuin sen tekijä.
Avoin oppimateriaali tai avoimen oppijakson suunnitelma on hyvä vertaisarvioituttaa aiheeseen perehtyneellä kollegalla. Avointen oppimateriaalien tai oppijaksojen luotettavuutta lisää myös se, että niiden tekoprosessia on avattu esimerkiksi kertomalla, mihin tutkittuun tietoon tai näyttöön ne perustuvat. Varteenotettavat eriävät kannat on myös hyvä tuoda avoimesti esiin.
Kaikille avointa opetusta järjestettäessä on hyvä muistaa, että osallistujilla ei välttämättä ole samanlaista tiedelukutaitoa kuin tutkinto-opiskelijalla. Jos mahdollista, opetukseen on tällöin hyvä sisällyttää tiedekasvatusta. Opetuksen ohessa voi esimerkiksi herätellä kysymyksiä, mikä tieto on jo varmemmin perusteltua, mikä taas vielä epävarmaa.
Usein avoimia oppimateriaaleja ja avoimia oppijaksoja laaditaan yhteistyössä esimerkiksi toisten opettajien tai omien oppilaiden kanssa. Tällöin on jo suunnitteluvaiheessa sovittava tekijyydestä ja vastuista esimerkiksi materiaalin päivittämisessä. Erityisesti oppijoiden kanssa opettajan vastuulla on huolehtia, että oppija ymmärtää, mitä oikeuksia ja vastuita materiaalien tekijyyteen ja mahdolliseen käyttöoikeuksien luovuttamiseen liittyy. Lisäohjeita yhteistyössä ja erityisesti oppijoiden kanssa tehdyistä avoimista oppimateriaaleista voi lukea Avoimen tieteen koordinaatiossa laaditusta, avointen oppimateriaalien tekijänoikeudellisia kysymyksiä koskevasta suosituksesta.
Opettaja voi olla paitsi avointen oppijaksojen järjestäjä tai avoimen oppimateriaalin tekijä, myös esimerkiksi avoimen oppimateriaalin hyödyntäjä. Tällöin hänen on hyvä arvioida hyödyntämänsä materiaalin luotettavuutta samalla tavalla kuin oppijan.
Organisaation näkökulma
Organisaation mainetta parantaa se, että siihen affiloituneiden henkilöiden tekemät avoimet oppimateriaalit ja oppijaksot perustuvat luotettavaan, tutkittuun tietoon. Siksi organisaatiossa on syytä rakentaa tukiprosesseja, jotka lisäävät avointen oppimateriaalien ja kaikille avoimen opetuksen luotettavuutta. Tällaisiin tukiprosesseihin voi kuulua esimerkiksi avointen oppisisältöjen vertaisarviointia tai avointen oppimateriaalien säännöllisiä päivityssyklejä. Mikäli organisaatio vastuuttaa työntekijän materiaalinsa säännölliseen päivitykseen, tämä täytyy huomioida mahdollisuudella käyttää työaikaa päivitykseen tai erillisellä korvauksella. Mikäli organisaatiolle tarvitsee siirtää oikeuksia esimerkiksi avoimen oppimateriaalin päivittämistä varten, oikeuksien siirron korvaamisesta on tarvittaessa huolehdittava.
Organisaation on hyvä tarjota ohjeistuksia, millaiset metatiedot helpottavat avoimen oppimateriaalin tai oppijakson luotettavuuden arvioimista. Näihin metatietoihin kuuluvat esimerkiksi tarpeelliset tekijätiedot, mukaan lukien tekijöiden ORCID-tunnukset ja affiliaatiot sekä muut merkittävät sidonnaisuudet, sekä tiedot oppimateriaalien vanhenemisajasta. Organisaation on hyvä tarjota ohjeita ja mallisopimuksia yhteistyössä tehtävien avoimien oppimateriaalien tekijyydestä ja vastuista.
Organisaation nimi luo kuvaa avoimen oppimateriaalin tai oppijakson luotettavuudesta. Siksi organisaatiossa on hyvä markkinoida siihen affilioituneiden henkilöiden tekemiä, erityisen luotettaviksi ja laadukkaiksi vertaisarvioituja avoimia oppimateriaaleja ja oppijaksoja. Organisaation on muutenkin hyvä mahdollistaa opettajien profiloituminen laadukkaiden avoimien oppimateriaalien tekijöinä sekä laadukkaan avoimen oppimisen järjestäjänä ja tukea tätä meritoitumiskäytäntöjen kautta.
Organisaatiolla on syytä olla nimettynä vastuutaho, johon oppija voi ottaa yhteyttä, jos hänellä on epäilyjä organisaatioon affilioituneiden henkilöiden tekemien avoimien oppimateriaalien ja oppijaksojen luotettavuudesta. Vastuutaho voi olla esimerkiksi sama, joka organisaatiossa huolehtii HTK-loukkausten käsittelystä. Tieto vastuutahosta ja häneen yhteydenottamisen käytännöistä on hyvä olla avoimesti saatavilla. Lisäksi organisaation olisi tärkeää miettiä prosessi, miten epäilyjä tutkitaan ja miten aiheellisiksi osoittautuneisiin epäilyihin vastataan.
Organisaation on hyvä tarjota ohjausta luotettavien avoimien oppimateriaalien ja oppijaksojen löytämisestä ja hyödyntämisestä sekä niiden tekemisestä (esimerkiksi viittauskäytäntöjen opettaminen). Erityisesti opiskelijoille on hyvä olla tarjolla ohjausta, jos nämä haluavat avata omia oppimistuotoksiaan. Organisaatiolla on hyvä olla saatavilla avoimia oppimateriaaleja, avoimia verkkokursseja ja/tai kaikille avointa opetusta informaatio- ja tiedelukutaidosta ja tiedon luotettavuuden arvioimisesta.
Inklusiivisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus avoimessa oppimisessa
Mitä on inklusiivisuus?
Opettajan eettisissä periaatteissa painotetaan muun muassa oppijan ihmisarvon kunnioittamista sekä sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Yksi tärkeä tekijä oppijan yhdenvertaisuuden edistämisessä on huolehtia palveluiden saavutettavuudesta ja esteettömyydestä eli siitä, että palveluiden tekniset ominaisuudet mahdollistavat kaikille tai mahdollisimman monelle niiden käytön ilman toisten apua ja myös mahdollisesti apuvälineitä käyttäen. Avoimen oppimisen ja erityisesti avointen oppimateriaalien saavutettavuudesta on Avoimen tieteen koordinaatiossa julkaistu oma suosituksensa.
Jos saavutettavuus ja esteettömyys kuvaavat eräänlaista yhdenvertaisuuden edistämisen minimitasoa, inklusiivuudella tarkoitetaan aktiivisempaa eriarvoistavien rakenteiden muuttamista yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta tukeviksi. Inkluusion käsite esiintyi ensi kertaa UNESCOn 1994 Salamancan sopimus, jossa todettiin, että kaikilla tulisi olla oikeus päästä tavalliseen kouluun, riippumatta heidän mahdollisista tuen tarpeistaan. YK:n neljäs kestävän kehityksen SDG-tavoitteista kehottaa varmistamaan inklusiiviset, yhdenvertaiset, laadukkaat ja elinikäiset oppimismahdollisuudet kaikille. Inkluusion vastakohta on ekskluusio, jossa esimerkiksi oppija suljetaan yksilöllisten tuen tarpeiden takia tavallisen opetuksen ulkopuolelle.
UNESCOn avointen oppimateriaalien suosituksessa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi nostetaan laadukkaiden avointen oppimateriaalien inklusiivinen ja yhdenvertainen saatavuus. Tarkemmin suositus kehottaa kehittämään sukupuolisensitiivisiä sekä paikallisiin kulttuureihin ja kieliin sovitettuja avoimia oppimateriaaleja ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvon, syrjimättömyyden ja inklusiivisuuden näkyminen avointen oppimateriaalien linjauksissa. Oppimateriaaleissa inklusiivisuus voi näkyä esimerkiksi ihmisten moninaisuuden näkymisenä kuvituskuvissa.
Oppijan näkökulma
Oppimisen avaaminen lisää lähtökohtaisesti sen yhdenvertaisuutta, koska avaaminen mahdollistaa oppimisen useammalle ihmiselle esimerkiksi tekemällä oppimisesta ajasta ja paikasta riippumatonta. Näin oppimisen avaaminen helpottaa esimerkiksi syrjäseutujen asukkaita tai liikkumisrajotteisia.
Oppimisen avaamiseen kuuluu myös ajatus oppijoiden osallistamisesta esimerkiksi oppijakson suunnittelemiseen. Tämä mahdollistaa esimerkiksi oppijaksojen tai oppimateriaalien räätälöimisen tietyn kohderyhmän tarpeisiin. Vaikkapa videomuotoisiin avoimiin oppimateriaaleihin voidaan tarvittaessa liittää erikielisiä tekstityksiä tai viittomakielen tulkkaus ilman erillistä lupaa materiaalin tekijöiltä.
Vaikka avoin oppiminen helpottaakin oppisisältöjen sovittamista oppijoiden moninaisiin tarpeisiin, esimerkiksi pelkkä avoin oppimateriaali ei vielä itsessään takaa oppimista. Joillakin oppijoilla voikin olla avoimen oppimateriaalin lisäksi tarve vuorovaikutteiseen opetukseen.
Kaikista avoimista oppimateriaaleista tai oppijaksoista ei voi tehdä kaikille soveltuvia, jos ne vaativat ennakkotietoja tai taitoja, joita ei kaikilla ole. Oppijan olisikin hyvä saada tietää avoimeen oppimateriaaliin tai oppijaksoon tarvittava lähtotaso ja edellytykset. Tämän avulla oppija pystyisi paremmin päättämään, soveltuuko materiaali tai oppijakso hänelle.
Avoimeen oppimiseen kuuluu yhtenä puolena myös avointen oppimisympäristöjen hyödyntäminen. Avoimessa oppimisympäristössä mahdollistuvat esimerkiksi oppijoiden avoimet keskustelut käsiteltävistä aiheista. Tällaiset avoimet keskustelut saattavat edesauttaa osallisuuden tunteen syntymistä. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että sensitiiviset aihepiirit saattavat vaatia keskustelun avoimuuden rajoittamista.
Opettajan näkökulma
Ensimmäisenä askeleena avoimen oppimisen inklusiivisuutta edistäessä opettajan on tärkeää huolehtia, että hänen itse tekemänsä tai opetuksessa hyödyntämänsä avoimet oppimateriaalit ovat saavutettavia. Myös käytettyjen avointen oppimisympäristön saavutettavuus on syytä varmistaa. Ohjeita saavutettavuuden varmistamiseen voi lukea Avoimen tieteen koordinaatiossa laaditusta avoimen oppimisen saavutettavuusoppaasta.
Opettajan on hyvä olla perillä, mitä inklusiivuus, sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolen sekä seksuaalisuuden moninaisuus tarkoittavat. Hänen on hyvä osata esimerkiksi välttää toiseuttavaa kielenkäyttöä etenkin sensitiivisiä aiheita käsiteltäessä. Avoimien oppimateriaalien tai avoimien oppijaksojen suunnittelussa on hyvä huomioida inklusiivisuus esimerkiksi opetusmenetelmiä valittaessa. Tämä vaatii erityisesti kohderyhmän ja opetettavan asian tason määrittelemistä. Materiaalin kohdalla kohderyhmä ja taso on hyvä merkitä metatietoihin, jotta oppija osaa valita juuri hänelle sopivan materiaalin.
Inklusiivisuuden edistämisessä kannattaa hyödyntää avoimelle oppimiselle ominaista yhteistekemisen ajatusta, jossa yhdessä hiotaan esimerkiksi jotain avointa oppimateriaalia inklusiivisemmaksi. Erityisesti oppijoita kannattaa osallistaa avointen oppimateriaalien ja oppijaksojen sovittamisessa juuri heidän viiteryhmänsä tarpeisiin.
Organisaation näkökulma
Organisaatiolla on lain mukaan päävastuu tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden toteutumisesta myös avoimessa oppimisessa ja näiden riittävästä resursoinnista. Inklusiivisuuden ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen täytyisi näkyä organisaation avointa oppimista ja oppimateriaaleja koskevissa linjauksissa. Ohjeita saavutettavuuden huomioimisesta saa Avoimen tieteen koordinaatiossa laaditusta avoimen oppimisen saavutettavuusoppaasta.
Organisaation on tärkeää huolehtia, että henkilökunta ymmärtää inklusiivisuuden monet ulottuvuudet. Tärkeitä työkaluja tähän ovat ohjeistus, koulutus ja meritointi. Organisaation on myös hyvä tukea opettajien omia verkostoja, joissa asiantuntijuutta inklusiivisuudesta ja inklusiivisia avoimia oppimateriaaleja voidaan jakaa. Myös opastusta avointen oppimateriaalien inklusiivisuutta tukevien metatietojen laatimiseen olisi hyvä olla saatavilla.
Aivan kuten luotettavuuden kohdalla, organisaatiolla on syytä olla nimettynä vastuutaho, johon voi ottaa yhteyttä organisaatioon affilioituneiden henkilöiden tekemistä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta loukkaavista avoimista oppimateriaaleista tai oppijaksoista. Tieto vastuutahosta ja häneen yhteydenottamisen käytännöistä on hyvä olla avoimesti saatavilla. Lisäksi organisaation olisi tärkeää miettiä prosessi, miten epäiltyjä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksia avoimessa oppimisessa tutkitaan ja miten aiheellisiksi osoittautuneisiin epäilyihin vastataan.
UNESCOn avointen oppimateriaalien suosituksessa nostetaan inklusiivisuuden kohdalla erityisesti esiin monikielisyyden tarve. Organisaation onkin hyvä osaltaan edistää avointen oppimateriaalien monikielisyyttä. Vähimmillään tämä merkitsee siitä huolehtimista, että organisaatioon affilioituja avoimia oppimateriaaleja on mahdollisimman helppoa muokata eri kielille. Erityisen ansiokasta olisi varmistaa esimerkiksi muiden organisaatioiden kanssa yhteistyötä tehden, että avoimia oppimateriaaleja olisi saatavilla monipuolisesti eri kielillä ja että etenkin vähemmistökielillä olisi saatavilla riittävästi avoimia oppimateriaaleja keskeisistä aiheista.
