Tuoreen tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että tutkimusorganisaatioiden tieteellisten lehtien kirjoittajamaksujen kokonaissumma on huomattavasti raportoitua suurempi.
Avoimen julkaisemisen yleistyminen vallitsevaksi tavaksi julkaista ja jakaa tutkimustuloksia kaikkien saataville on muuttanut monien kansainvälisten tiedekustantajien liiketoimintamallia. Aiemmin toiminta nojasi tieteellisten lehtien tilausmaksuihin, joista saadut tulot nyt avoimen julkaisemisen aikana on korvattu artikkelikohtaisilla kirjoittajamaksuilla (article processing charge, APC). Kirjoittajamaksuista on lukijan sijaan vastuussa artikkelin kirjoittaja, hänen taustaorganisaationsa tai tutkimuksen rahoittaja.
Tieteellisen julkaisemisen kokonaiskustannukset suomalaisille tutkimusorganisaatioille olivat vuonna 2021 lähes 44 miljoonaa euroa. Näistä avoimen julkaisemisen kirjoittajamaksujen osuus oli 9,7 prosenttia eli 4,2 miljoonaa. Tässä summassa ovat mukana vain tunnistetut kirjoittajamaksut.
Lehtitilausmaksujen vuosittainen seuranta on ollut erityisesti tieteellisille kirjastoille vakiintunutta toimintaa, mutta maksuliikenteen muuttuminen artikkelikohtaiseksi on luonut uusia haasteita kustannusten seuraamiseen. Tiedot kirjoittajamaksuista kerätään manuaalisesti eri organisaatioissa.
Kirjoittajamaksujen seuranta onkin muodostunut uudeksi tärkeäksi tehtäväksi tutkimusorganisaatioissa ympäri maailmaa. Samalla on alettu keskustella APC-maksujen seurannan käytänteistä, ongelmista ja kattavuudesta. Suomessa kirjoittajamaksutietoja kerätään osana kansallista avoimen tieteen ja tutkimuksen seurantaa.
Kirjoittajamaksuista saaduissa tiedoissa on puutteita
Suomessa kirjoittajamaksujen seuranta alkoi vuonna 2017. Yksi pioneereista oli Turun yliopisto, jossa systemaattinen kirjoittajamaksujen tiedonkeruu aloitettiin vuoden 2017 alussa.
Turun mallissa kirjoittajamaksujen hallinnointi toteutettiin yhteistyönä yliopiston kirjaston ja talouspalvelujen kanssa: ostolaskujen käsittely keskitettiin talouspalveluihin ja julkaisuun liittyvien metatietojen rikastaminen kirjastoon. Lopuksi kirjasto toimitti kirjoittajamaksutiedot kansainväliseen Open APC -palveluun. Siellä maksuja on mahdollista tarkastella organisaatiokohtaisesti julkaisukanavan avoimuuden, kustantajan tai yksittäisen julkaisun näkökulmasta.
Hiljattain julkaistu tutkimus valottaa kirjoittajamaksujen keruun alkuvaihetta. Tutkimuksessa selvitettiin Turun yliopiston raportoimien kirjoittajamaksutietojen kattavuutta vuosina 2017–2018. Tarkastelussa käytettiin Web of Science ja Scopus -tietokantoja sekä Unpaywallin ja DOAJin avoimen saatavuuden tietoja.
Ulkoisten tietolähteiden avulla tutkimuksessa tunnistettiin 242 artikkelia, jotka oli julkaistu avoimesti ja joiden vastaava kirjoittaja oli affilioitunut Turun yliopistoon, mutta jotka puuttuivat yliopiston sisäisestä APC-raportoinnista. Löydetyt artikkelit oli julkaistu lehdissä, joissa oli käytössä kirjoittajamaksut eikä kustantajien kanssa ollut sopimuksia, joihin olisi sisältynyt avoimen julkaisemisen etuja, kuten kiintiötä maksuttomiin avoimesti julkaistaviin artikkeleihin.
Vaikka tutkimuksessa ei tarkasteltu artikkelikohtaisia hintatietoja, voidaan puuttuvien maksujen euromääräksi arvioida noin 460 000 euroa. Summa on laskettu Turun yliopiston vuosina 2017–2018 maksamien ja Open APC -palveluun raportoimien kirjoittajamaksujen keskiarvohinnan (1900 euroa) mukaan. Tämä tarkoittaa, että nyt organisaation tiedossa oleva vuosien 2017–2018 kirjoittajamaksuihin sisällytetty kokonaissumma on todennäköisesti huomattavasti pienempi kuin mikä se todellisuudessa on.
Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että vaikka maksuseurantaa on mahdollista kartoittaa ulkoisten tietolähteiden avulla, liittyy siihen myös ongelmia. Keskeisin ongelma on maksajana toimivan tahon tunnistaminen. Tutkimuksessa nojauduttiin vastaavien kansainvälisten tutkimusten näkemykseen, joiden mukaan vastaavan kirjoittajan taustaorganisaatio on todennäköisin kirjoittajamaksun maksaja. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Kolmas tutkimuksen keskeinen havainto on, että kustantajien toimittamat laskut ovat sisällöltään usein hyvin vaihtelevia eikä niistä välttämättä käy esille, että kyseessä on avoimeen julkaisemiseen liittyvä kirjoittajamaksu. Ongelma on erityisen merkittävä, jos kirjoittajamaksuja sisältävien laskujen tunnistaminen on keskitetty esimerkiksi talouspalveluihin ja laskutusjärjestelmään ei ole kirjaston asiantuntijoilla pääsyä.
Eri organisaatioiden kirjoittajamaksujen seurannan tilannetta on kartoitettu myös FinELib-palveluiden koordinoimassa ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa APC-projektissa vuosien 2019–2020 aikana. Projektin loppuraportissa (Vilén ym., 2021) kansainvälisille kustantajille maksettujen kirjoittajamaksutietojen puuttumisen todettiin olevan merkittävä ongelma muun muassa organisaatioiden budjetoinnin, toiminnan suunnittelun ja ohjauksen näkökulmasta.
Kirjoittajamaksutiedoilla on lisäksi suuri merkitys FinELib-konsortion lehtipakettineuvotteluissa. Lisäksi tiedoista on hyötyä muun muassa Suomen Akatemian kaltaisille tutkimusrahoittajille, joille on tärkeää, että verovaroin tuotetun tutkimuksen tulokset ovat avoimia ja kaikkien hyödynnettävissä. Lisäksi tutkimusrahoittajien on tärkeää seurata, etteivät avoimuuden kustannukset nouse kohtuuttomiksi (Vilén ym., 2021). Myös tutkimusyhteisön kansallinen tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden linjaus ja toimenpideohjelma asettaa yhdeksi tavoitteeksi tieteellisten julkaisukanavien ja julkaisujen kokonaishintojen läpinäkyvyyden ja julkisuuden.
Artikkelimaksutietojen keräämistä tarvitsee kehittää
Nyt julkaistun tutkimuksen (Linna ym., 2023) aineisto ja tulokset ajoittuvat ajanjaksolle, jolloin trasformatiiviset eli avoimeen julkaisemiseen tähtäävät siirtymävaiheen tilaussopimukset olivat vasta muotoutumassa. Tilanne on muuttunut näistä vuosista huomattavasti, ja erityisesti suurten kansainvälisten kustantajien tarjoamat ja FinELibin neuvottelemat tiedelehtisopimukset sisältävät avoimen julkaisemisen etuja. Näistä yleisin etu on tilaajaorganisaation tutkijoiden mahdollisuus julkaista artikkeleita avoimesti sopimuksessa määritellyn artikkelimaksukiintiön puitteissa.
Transformatiivisten sopimusten yleistyttyä ei yksittäisten APC-tietojen keruu ja seuranta ole kuitenkaan menettänyt merkitystään. Artikkelikohtaiset kirjoittajamaksut ovat yhä keskeinen liiketoimintamalli erityisesti kansainvälisille open access -kustantajille. Näistä yhtenä esimerkkinä on voimakkaasti toimintaansa laajentanut avointen tiedelehtien kustantaja MDPI, jolle suomalaiset tutkimusorganisaatiot ovat Open APC -palveluun raportoitujen tietojen mukaan maksaneet vuonna 2021 kirjoittajamaksuja lähes 862 000 euroa. Koska kyseinen summa muodostuu vain organisaatioiden tiedossa olevista maksuista, voi todellinen euromäärä olla vielä huomattavasti suurempi.
Miten kirjoittajamaksutietojen keräämistä voitaisiin sitten parantaa? Tutkimuksessa on annettu suosituksia sekä organisaatioille että kustantajille. Ensinnäkin organisaatioiden olisi tarkasteltava, kuinka kirjoittajamaksuja sisältävien laskujen tunnistamisessa voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin kirjaston asiantuntemusta.
Toiseksi, seurannan tarkkuutta ja tehokkuutta voitaisiin mahdollisesti parantaa rahastoilla, joihin organisaation kirjoittajamaksujen hallinnointi olisi keskitetty. Rahaston tulisi kuitenkin luoda selkeät ja läpinäkyvät kriteerit rahoituksen myöntöperiaatteista varsinkin niitä tilanteita varten, jolloin se ei pysty kattamaan kaikkia kirjoittajamaksuihin meneviä kustannuksia.
Kolmas suositus kohdistuu kustantajiin, joiden kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa tulisi sopia, mitä tietoja kirjoittajamaksulaskujen tulisi minimissään sisältää.
Teksti: Anna-Kaarina Linna
Kuva: Clint Patterson / Unsplash
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
