Timantti-OA-lehdet kohtaavat samankaltaisia haasteita ympäri maailman. Lehdet tarvitsevat tukea ja rahoitusta, jotta siirtyminen korkeatasoiseen avoimeen julkaisemiseen on mahdollista.
Viimeisten vuosien aikana yhä useampi kaupallinen tieteellinen kustantaja on siirtynyt avoimeen julkaisemiseen ja tilaustulojen menetys on korvattu kirjoittajamaksuilla (article processing charge, APC).
Tuore tutkimus (englanniksi) osoittaa, että uudesta liiketoimintamallista on tullut hyvin kannattava monille kaupallisille kustantajille. Tutkimuksessa arvioidaan, että kahdentoista suurimman maailmanlaajuisen kustantajan APC-tulot ylittivät kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2020.
Suomessa avoimen julkaisemisen kustannuksia on kartoitettu osana avoimen tieteen ja tutkimuksen seurantaa vuonna 2022. Seurannan tulosten mukaan vuonna 2021 Suomessa käytettiin artikkelien ja kirjojen kirjoittajamaksuihin neljä miljoonaa euroa.
Kustannusten kehitys on nostanut kritiikkiä tiedeyhteisössä ja vahvistanut liikettä kohti maksuttoman avoimen julkaisemisen (Diamond Open Access, timantti-OA) mallia. Euroopan tutkimusrahoittajia ja -organisaatioita edustava Science Europe määrittelee timantti-OA -mallin seuraavasti:
“Timantti-OA viittaa tiedejulkaisemisen malliin, jossa lehdet ja julkaisualustat eivät peri maksuja tekijöiltä tai lukijoilta. Timantti-OA-lehdet ovat yhteisölähtöisiä, tiedeyhteisön johtamia ja omistamia julkaisukanavia. Ne palvelevat yleensä pienimuotoisia, monikielisiä ja -kulttuurisia tiedeyhteisöjä ilmentäen näin bibliodiversiteetin käsitettä.”
Vuonna 2021 julkaistiin Science Europen ja kansainvälisen, tutkimusrahoittajia ja -organisaatioita edustavan cOAlition S -konsortion toimesta kattava selvitys timantti-OA -lehdistä (englanniksi). Selvityksessä kartoitettiin timantti-OA-lehtien tilannetta ja toimintaedellytyksiä kansainvälisellä tasolla ja esiteltiin kartoituksen tulosten pohjalta laadittuja suosituksia rahoittajille, organisaatioille ja tiedeyhteisöille.
Selvitys nostaa esiin muutamia useille timantti-OA-lehdille yhteisiä huolenaiheita, kuten haasteet täyttää Plan S:n (englanniksi) korkeatasoisille avoimille julkaisukanaville määrittelemät tekniset kriteerit. Osittain tästä johtuen merkittävä osa timantti-OA-lehdistä ei ole löydettävissä vakiintuneista avointen julkaisukanavien rekistereistä kuten DOAJ:sta (Directory of Open Access Journals).
Selvitys myös korostaa, että lehtien toimitustehtävät perustuvat pääosin tutkijoiden vapaaehtoistyöhön, koska lehtien rahoitus ei ole pysyvää. Tiedelehden toimitustyötä ja muun muassa vertaisarviointityötä ei kuitenkaan vielä tunnisteta siinä määrin tutkijan meriitiksi kuin tutkimusjulkaisujen kirjoittamista.
Selvitys osoittaa, että yhteisistä huolenaiheista huolimatta timantti-OA-lehtien kenttä on hyvin monimuotoinen ja hajanainen. Tutkimuksessa suositellaankin, että lehdille järjestettäisiin keskitettyjä palveluja, jotka mahdollistaisivat osaamisen ja resurssien paremman hyödyntämisen ja jakamisen.
Kotimaiset tiedelehdet toimivat timanttimallilla
Vuonna 2020 tehdyn tutkimuksen (englanniksi) mukaan valtaosa Suomessa julkaistavista vertaisarvioiduista tiedelehdistä toimii timantti-OA-periaatteella. Kotimaiset tiedelehdet kohtaavat samoja haasteita kuin kansainvälinen selvitys (englanniksi) osoitti: lehdet toimivat pääosin vapaaehtoisten työpanoksella ja siirtyminen avoimeen julkaisemiseen on tuonut mukanaan rahoitukseen liittyviä haasteita.
Suomessa tieteellisillä seuroilla on merkittävä rooli (englanniksi) julkaisijoina. Tieteellisten seurain valtuuskunta tukee lehtiä ylläpitämällä Journal.fi-alustaa, joka on tiedelehtien toimittamiseen ja julkaisemiseen tarkoitettu palvelu.
Vuonna 2019 Suomessa julkaistiin tutkimusyhteisön laatima tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma, jossa määritellään, kuinka julkaisujen avoin saatavuus toteutetaan. Sen yksi tavoite oli, että tutkimusyhteisö luo yhteisrahoitteisen julkaisumallin, joka mahdollistaa välittömästi avoimen pääsyn Suomessa julkaistuihin tutkimusartikkeleihin.
Julkaisufoorumin mukaan Suomessa julkaistavista vertaisarvioiduista tiedelehdistä 44 % on suomenkielisiä. Kansallisilla kielillä julkaistavan tutkimustiedon merkitys on nostettu esiin mm. Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloitteessa, jossa korostetaan kansallisilla kielillä julkaistavan tutkimustiedon tärkeyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Science Europen ja cOAlition S:n selvitys (englanniksi) korostaa, että pienimuotoiset, monikulttuurisia tiedeyhteisöjä palvelevat timanttilehdet ovat paljon monikielisempiä kuin suurten kustantajien avoimet ja kirjoittajamaksuja veloittavat lehdet. Näin ollen timantti-OA-julkaisemiselle kohdistettava tuki tukee samalla myös monikielistä tutkimusta.
Timantti-OA kansainvälisissä linjauksissa
Kansainväliset tiedeviestinnän linjaukset ovat kasvavassa määrin esittäneet timantti-OA:n olevan kestävämpi ratkaisu tieteelliseen viestintään kuin kirjoittajamaksuihin tai tilausmaksuihin perustuvat julkaisumallit. Unescon suositus avoimesta tieteestä (englanniksi) kannustaa jäsenvaltioita tukemaan "voittoa tavoittelemattomia, akateemisia ja tiedeyhteisövetoisia julkaisumalleja" ja kannustamaan "monikielisyyttä tieteessä, tieteellisissä julkaisuissa ja tiedeviestinnässä”.
Myös Euroopan komissio korostaa neuvoston johtopäätösluonnoksessa (englanniksi), joka käsittelee avointa tiedettä sekä tutkimuksen arviointia ja toteuttamista, että "tilausmaksujen sekä avoimen julkaisun julkaisumaksujen tulee olla läpinäkyviä ja tarjottuun palveluun suhteutettuja". Luonnoksessa jäsenvaltioita ja tutkimusorganisaatioita kannustetaan ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta sopimukset tiedekustantajien kanssa saadaan läpinäkyviksi.
Laaja joukko sidosryhmiä on sitoutunut tukemaan vuonna 2022 julkaistua kansainvälistä toimenpideohjelmaa timantti-OA:n edistämiseksi (englanniksi). Lisäksi kaksi äskettäin käynnistettyä Euroopan unionin rahoittamaa hanketta – DIAMAS (englanniksi) ja Craft-OA (englanniksi) – kehittävät standardeja, työkaluja, palveluita ja teknisiä infrastruktuureja timantti-OA-julkaisemisen edistämiseksi. Tieteellisten seurain valtuuskunta on mukana näissä hankkeissa.
Suuntaamalla julkista rahoitusta kansalliselle timanttijulkaisemiselle varmistetaan voittoa tavoittelemattoman, tutkimusyhteisövetoisen ja monikielisen julkaisuekosysteemin vakaa toiminta.
Keskitetyn tuen etuna on kustannustehokkuus
Tromssan yliopistossa työskentelevä Jan Erik Frantsvåg on avoimen tieteen asiantuntija ja yksi Science Europen ja cOAlition S:n tekemän timantti-OA selvityksen (englanniksi) kirjoittajista. Hän on myös mukana timantti-OA julkaisemiseen liittyvässä DIAMAS-hankkeessa (englanniksi).
Haastatellessamme Fransvågia tätä juttua varten, kysyimme häneltä, tulisiko hänen mielestään timanttimallin julkaisemista tukeva julkinen rahoitus suunnata ennemmin keskitettyjen palveluiden tuottamiseen, lehtien suoraan tukemiseen vai molempiin.
Frantsvåg on viimeisen vaihtoehdon kannalla: Tarvitaan sekä keskitettyjä palveluita että lehdille suunnattua suoraa tukea, mutta keskitettyjen palveluiden etuna on niiden kustannustehokkuus, sillä timantti-OA julkaiseminen on vielä hyvin pienimuotoista ja siksi kallista.
“Keskitetyillä palveluilla kulut on mahdollista pitää pienempinä. Keskittäminen mahdollistaa myös palveluiden korkeamman tason, jolloin entistä useammat lehdet pystyvät täyttämään julkaisemiseen liittyvät tekniset kriteerit. Samalla nostetaan myös lehtien tasoa”, Frantsvåg kuvaa.
Frantsvåg puhuu “suurtuotannon” eduista, jolla hän tarkoittaa tasokkaiden palveluiden tuottamista tehokkaasti suurelle määrälle lehtiä. Hän haluaisikin nähdä entistä useampia monikansallisia timanttimallin avointa julkaisemista tukevia palveluja. Vaikka avoimen julkaisemisen palveluiden tuottaminen ei vaadi juurikaan investointeja laitteisiin, kustannuksia kertyy tarvittavasta osaamisesta.
“Lehdet tarvitsevat hyvin monenlaista osaamista. Vaaditaan lehden taittamiseen ja visuaaliseen suunnitteluun liittyvää osaamista, ja on osattava käyttää toimitustyöhön liittyviä ohjelmistoja. Lisäksi on hallittava esimerkiksi julkaisujen pysyväistunnisteet, metadata, indeksoinnit sekä tietysti julkaisuetiikkaan liittyvät periaatteet”, Frantsvåg luettelee.
Jos pieni lehti tekee kaiken toimittamiseen liittyvän työn, osaamiseen liittyvät kustannukset jakautuvat vain pienelle määrälle artikkeleita. Sen sijaan jos palvelu tarjottaisiin useille lehdille keskitetysti, artikkelikohtaiset kulut pienenisivät. Franstvågin mukaan samalla myös toimitustyön toimintavarmuus paranisi, koska kun työn tekijöitä on enemmän ja samaa osaamista voi löytyä useammalta henkilöltä kerrallaan, eläköitymisen tai työpaikan vaihdon myötä tapahtuvat henkilöstömuutokset eivät hetkauta toimintaa. Tämä sama logiikka ajaa myös kaupallisia kustantajia kasvamaan yhä suuremmiksi.
Toistaiseksi monikansalliset palvelut ovat keskittyneet valtakielien ympärille. Esimerkiksi SCielo-julkaisualusta kattaa hyvin laajasti portugalin ja espanjankielisiä lehtiä Latinalaisesta Amerikasta, ja ranskankieliset lehdet ovat puolestaan keskittyneet omille alustoilleen (Érudit ja Open Edition).
Pohjoismaissa käytetyin alusta on Open Journal Systems (OJS). Frantsvågin mukaan se sopii hyvin monikieliseen julkaisemiseen, varsinkin, jos julkaisumäärät kullakin kielellä on riittävän suuria.
“Alustan ylläpito vaatii kuitenkin tukihenkilön, joka pystyy tukemaan käyttäjiä kaikilla alustalla käytössä olevilla kielillä. Työmäärä ei kuitenkaan ole sen suurempi kuin kansallisellakaan palvelulla, ja käyttöliittymän käännökset tekevät työn hieman helpommaksi.”
Myös kansallista tukea tarvitaan
Frantsvåg korostaa myös kansallisen tuen merkitystä lehtien toiminnalle.
“Paikallista tukea tarvitaan erityisesti lehtien päivittäisen toiminnan tukemisessa, jossa maantieteellinen, kielellinen ja kulttuurinen tuntemus on keskeisemmässä roolissa.”
Riittävää rahoitusta tarvitaan sekä keskitetyn, monikansallisen infrastruktuurin että paikallisen tuen tarjoamiseen. Frantsvåg korostaa tässä tiedeyhteisön roolia. Suomessa tieteellisen seurat julkaisevat valtaosaa kansallisista tiedelehdistä, eikä niillä ole yhtäläisiä resursseja avoimen julkaisemisen tukemiseen, kuten esimerkiksi yliopistoilla.
“Suurtuotannosta ei ole etua toimitustyön tieteellisen osuuden kannalta, sillä toimittajien tulee olla lähellä tiedeyhteisöään. Toki osa pienistä, vaikeuksissa olevista lehdistä saattaisi hyötyä yhdistymisestä saman tai läheisen kielialueen vastaavien lehtien kanssa saavuttaakseen riittävän julkaisumäärän. Yhdistymisen on kuitenkin tapahduttava lehtien omasta aloitteesta.”
Frantsvåg nostaa esiin myös tutkimusorganisaatioiden antaman tuen merkityksen. Hän kehottaa organisaatioita tarjoamaan tukea julkaisutoiminnalleen, esimerkiksi rahoittamalla pysyväistunnisteista, taitosta ja muotoilusta aiheutuvia kuluja sekä sallimalla toimitustyölle riittävät aikaresurssit.
Kuten tässäkin kirjoitussarjassa on toistuvasti tuotu esiin, myös Frantsvåg peräänkuuluttaa monitasoisten palveluiden ja resurssien tärkeyttä, jotta toimiva timantti-OA julkaisuekosysteemi pystytään luoda ja ylläpitää.
“Mielestäni julkaisutoiminnan infrastruktuurien ja lehtien rahoitus yhdistettynä lehdille tarjottavaan tukeen luo parhaat edellytykset instituutiopohjaisen timantti-OA-julkaisuekosysteemin luomiselle. Tällainen malli voisi haastaa kalliin kaupallisen julkaisutoiminnan. Timanttimalli muistuttaakin julkaisutoimintaa ajalta ennen kuin voittoa tavoittelevat yritykset alkoivat hallita tieteellisen julkaisemisen kenttää.”
Kohti timanttista tulevaisuutta?
Olemme tarkastelleet Kotimaisten tiedelehtien tulevaisuus? -artikkelisarjassa suomalaisen tiedejulkaisemisen kenttää ja havainneet, että yhä suurempi osuus , jopa 80 prosenttia lehdistä ja kirjasarjoista on avoimia. Kotimainen tiedejulkaiseminen myös rikastuttaa tutkimusyhteisöjä ja ylläpitää tieteen monikielisyyttä siitäkin huolimatta, että erilaiset preprint-alustat yleistyvät.
Kirjoitussarjan myöhemmät osat keskittyivät käsittelemään avoimen julkaisemisen rahoitusta. Yhtä yhteistä ratkaisua rahoitusmalliksi ei ole vielä löydetty, mutta oli lopputulos mikä tahansa, siinä tulisi huomioida myös laajemmat, koko tiedekenttään vaikuttavat muutokset, kuten vastuullinen tutkijan arviointi. Avoimuuden muoto on kuitenkin selvä: tavoitteena tulisi olla timanttiavoimuus.
On siis selvää, että kotimaista tiedejulkaisemista tulee vaalia, mutta vielä on myös esteitä ylitettäväksi ennen kuin saavutamme tiedejulkaisemisen timanttisen tulevaisuuden.
Tämä kirjoitus on kuudes osa Kotimaisen tiedelehtien tulevaisuus? -juttusarjassa. Juttusarjan toimituksesta vastaa Avoimen tieteen ja Julkaisufoorumin sihteeristö.
Teksti: Anna-Kaarina Linna, Elina Pylvänäinen ja Janne Pölönen
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
